Koko ja muoto

Talon koolla on suurin merkitys talon lämmitysenergian kulutukseen. Siksi pitää pohtia tarkkaan mitä tiloja tarvitaan, ja kuinka isoja niiden pitää olla. Tietysti asumisviihtyvyys on talossa kaikkein tärkeintä ja vasta seuraavaksi tärkeimmäksi nousee rakennuksen energiatehokkuus. Hyvällä suunnittelulla myös pienestä tilasta saadaan toimiva. Tässä apuna kannattaa käyttää sisustussuunnittelijaa. Yleensä sisustussuunnittelija otetaan mukaan vasta, kun talo on jo lähes valmis, ja silloin se on jo myöhäistä.

Passiivitalossa eräs suunnittelun lähtökohta on, että rakennuksen hukkalämpöä ja auringon lämmittävää vaikutusta käytetään mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Kodinkoneet ja valaistus tuottavat noin 600…800 W teholla lämpöä ja se on yleensä lähes sama, on kyse 100 m2 tai 200 m2 kokoisesta talosta. Enemmän hukkalämmön tuottoon vaikuttaa asukkaiden määrä ja asumistottumukset. Hukkalämpötehon kokonaismäärä on talvella keskimäärin noin 1000 W. Tämän päälle tule vielä auringon tuottama passiivilämpö, josta kuitenkin ainakin osan syö tuulen vaikutus.

Suorakaiteen muotoinen talo on aina energiatehokkain. Turhia kulmia, erkkereitä ym. erikoisia muotoja tulisi käyttää harkiten, koska ne lisäävät vaipan pinta-alaa suhteessa sisäilman tilavuuteen ja siten heikentävät talon energiatehokkuutta. Lisäksi ne ovat myös riski talon tiiviyden kannalta ja tuovat lisäkustannuksia. Huolellisella tilojen suunnittelulla ja sijoittelulla tulevien käyttäjien tarpeiden mukaan vältytään hukkaneliöiltä, jotka lisäävät turhaan rakennus- ja lämmityskustannuksia. Tilatarpeet muuttuvat elämän vaiheiden mukaan, joten tilojen monikäyttöisyys takaa talon toimivuuden sen koko elinkaaren aikana.

Mitä isompi talo sitä paremmat U-arvot rakenteilla pitää olla, jos pelkästään hukkalämmöllä halutaan rakennus pitää lämpimänä.

Mitä muodokkaampi talo sitä suurempi on vaipan pinta-ala ja sen johdosta lämpöenergian häviö. Asumisviihtyvyys on kuitenkin nro:1, joten kaikesta ei kannata luopua.